Unen rakenne muuttuu iän myötä. Oikeastaan uni ei pysy täysin samanlaisena kovinkaan pitkää aikaa: vastasyntyneestä alkaen nukkumisen määrä ja rakenne muuttuvat koko ajan. Aikuisena muutosta ei ole niin helppoa huomata, mutta tutkimukset osoittavat unen muuttuvan pikkuhiljaa.

Jos nuorena nukkuu koska vain ja missä tahansa, aikuisena se ei yleensä ole enää niin itsestään selvää. Jo kolmikymppiset ovat usein huolissaan unestaan. Iän myötä muutos näkyy ja tuntuu, sillä syvän unen määrä vähenee kun vanhenemme. Alamme yleensä heräillä helpommin, kun kevyen unen määrä lisääntyy ja syvän unen osuus vähenee.

Jos parikymppisen syvän unen määrä lasketaan 100:ksi prosentiksi, kolmikymppisellä sen määrä voi olla 60–80 prosenttia. Viisikymppisellä 40–80 , ja kuusikymppisellä jopa vain 20 prosenttia nuoruusiän määrästä.

Myös unirytmi aikaistuu monilla, ja etenkin ennestään aamuvirkut heräävät entistäkin varhemmin. Tämä kaikki saattaa huolestuttaa: ovatko nämä unihäiriön oireita? Eivät välttämättä, vaan normaaliin vanhenemiseen kuuluvia ilmiöitä.

Muutos johtuu sisäisen kellomme rapautumisesta, sillä elimistön kellosolutkin vanhenevat. Melatoniinin tuotanto vähenee, jolloin kehon nukkumismekanismit eivät toimi yhtä ”kellonvarmasti” kuin ennen. Biologiselle vanhenemiselle emme voi mitään, mutta voimme vain muilla keinoin yrittää pitää huolta nukkumisen edellytyksistä.

Vanhuus ja uni

Unettomuus ei mitenkään väistämättä kuulu vanhuuteen, ja osa ikääntyneistä nukkuu enimmäkseen oikein hyvin. Jos unen kanssa ei ole erityisiä ongelmia, ei vanhuuskaan niitä aiheuta. 

Toisilla kuitenkin uni heikentyy, ja siihen on selvät syynsä. Melatoniinin tuotanto on vähentynyt ja syvän unen määrä pienentynyt. Myös monet sairaudet ja lääkkeet heikentävät unta.

Tutkimusten mukaan terveet ja sosiaalisesti aktiiviset vanhukset nukkuvat yleensä hyvin. Ja kun ikää tulee riittävästi, syvän unen määrä voi osalla ikääntyneistä (etenkin naisilla) jopa jälleen lisääntyä. Uni ei toden totta pysy samanlaisena kaiken ikää!

Toisaalta yksinäisyys, masennus ja liialliset rauhoittavat lääkkeet vaikuttavat haitallisesti uneen. Näiden yhdistelmä voi pahimmillaan romahduttaa elämänlaadun ja sekoittaa vuorokausirytmin täysin.

Unen tarve ei iän myötä pienene, mutta vuorokausirytmi voi olla erilainen kuin ennen. Moni etenkin eläkkeellä oleva korvaa päiväunilla yöunien lyhentymistä. Ne kannattaa nukkua joka päivä samaan aikaan esimerkiksi alkuiltapäivästä, ja vain yhdet nokoset päivässä, etteivät ne verota yöunta entisestään.

Säännöllinen päivärytmi on ikääntyneen unen kannalta hyvin tärkeää. Kun päivällä on tarpeeksi aktiivisuutta sekä aivoille että keholle, hyvälle yöunelle on parhaat edellytykset.

.