Meissä kaikissa on sisäänrakennettuna rytmi. Kuulutko sinä ilta- vai aamuihmisiin? Voit ihmetellä, mitä väliä sillä on, mutta usko pois: on sillä. Oman rytmin tunnistaminen auttaa nukkumaan paremmin.

Iltavirkku, aamuntorkku, yöpöllö (night owl) tai aamun kiuru (morning lark) – näillä nimityksillä tarkoitetaan samaa kuin tieteen kielessä kronotyypillä. Käytännössä se tarkoittaa, millainen vuorokausityyppi olet. Oletko virkeimmilläsi heti herättyäsi, ja menetkö mieluusti nukkumaan varhain? Vai paraneeko vireystilasi iltaa kohti, ja nukahdat luontaisesti vasta puolen yön jälkeen?

Vahvasti aamutyyppejä arvioidaan olevan väestöstä noin 20 prosenttia, iltatyyppejä 10 prosenttia, ja loput eli ylivoimainen enemmistö ovat siltä väliltä.

Perimä määrää, elämä ohjaa

Taipumus tiettyyn vuorokausirytmiin on ainakin osaksi perinnöllinen ominaisuus, mutta elämä ohjaa vahvasti sen toteutumista. 

Jos iltatyyppinen ihminen vahvistaa tätä ominaisuuttaan nukkumalla puoleen päivään ja lataamalla päivän kiinnostavimmat hommat iltayöhön, myöhäinen rytmi vain vahvistuu. Omalla käytöksellä on siis paljon merkitystä sille, millaiseksi elämänrytmi muodostuu. Samaan voi johtaa se, että työ on iltapainotteista tai vuorotyötä.

Suurimmalla osalla ihmisistä oma rytmi on joustava eikä painotu selvästi kumpaankaan ääripäähän. Usein pystymme sopeutumaan tarvittaessa kumpaan rytmiin tahansa, jolloin omilla valinnoilla on todella paljon merkitystä. Kaikki ei tietenkään ole pelkästään omissa käsissä: esimerkiksi työ tai elämäntilanne tietenkin vaikuttaa siihen, milloin on paras aika nukkua.

Itseään ei voi pakottaa nukahtamaan tiettyyn aikaan, joten jäljelle jää valinta heräämisestä. Voit vaikuttaa rytmiisi heräämällä tiettyyn aikaan, sillä kehon biologia pitää kyllä huolen siitä, että myös nukahtaminen alkaa noudattaa tuota rytmiä.

Iltavirkun taakka

Iltavirkuille kasaantuu helposti univelkaa siksi, että heidän luontainen rytminsä ei helposti sovi niin sanotun normaalin päivätyön normeihin. Aamulla on noustava varhain, jotta ehtisi töihin, vaikka illalla olisi venähtänyt myöhään.

Puhutaan sosiaalisesta jet lagista – kun oma unirytmi ei sovi yhteen muun maailman kanssa, kertyy vähän samanlaista epäsynkkaa kuin eri aikavyöhykkeeltä toiselle siirryttäessä.

On todettu, että iltaihmisillä on enemmän unettomuutta kuin aamuihmisillä. He kokevat unentarpeensa suuremmaksi kuin aamuvirkut. Myös heidän uni-valverytminsä on usein epäsäännöllisempi kuin aamuihmisillä.

Iltavirkuille kasaantuu tutkimusten mukaan monenlaisia terveysriskejä: he sairastuvat muita useammin verenpainetautiin, kakkostyypin diabetekseen, astmaan, selkäsairauksiin sekä unettomuuteen, painajaisuniin ja masennukseen. He myös potevat kaamosoireita herkemmin kuin muut kronotyypit.

Usein iltaihmiset joutuvat tinkimään yöunen määrästä työpäivinä, ja he pyrkivät kuittaamaan univelat vapaapäivinä. Se ei aina onnistu, sillä viikonloppu ei yleensä riitä paikkaamaan arkipäivien univajetta.

Iltavirkun olisikin erityisen tärkeää pitää huolta siitä, ettei rytmi pääse keikahtamaan yhä myöhäisemmäksi. Vaikka sinusta ei koskaan tulisi aamuvirkkua, voit ainakin pyrkiä pitämään rytmisi kohdallaan sen sijaan, että se jatkuvasti venyy myöhempään.

Kaksi poikkeusta

Kronotyyppi pysyy yleensä samanlaisena läpi iän, mutta ikä tuo siihen kaksi poikkeusta.

Teini-iässä useimmista nuorista tulee iltavirkkuja, sillä murrosikä siirtää uni–valverytmiä myöhäisemmäksi. Tämä on hyvä ymmärtää, kun tuskailee teinin yhä myöhäisemmäksi muuttuvien nukkumaanmenojen kanssa. Nuorten unirytmi voi kyllä monestakin syystä keikahtaa aivan vinksalleen, eikä biologia valitettavasti auta sopeutumaan varhaisiin kouluaamuihin.

Ikääntyessä taas useimmista ihmisistä tulee ainakin jonkin verran aamuvirkkuja. Unen rakenne muuttuu kevyemmäksi iän myötä, ja kevyestä unesta herää helpommin. Myös melatoniinin tuotanto heikkenee solujen vanhetessa, joten unessa pysyminen on vaikeampaa.

Tämä on biologiaa, eikä sille voi mitään. On hyvä ymmärtää, että varhaisemmat aamuheräilyt kuuluvat ikääntymiseen, eivätkä ne sinänsä merkitse unihäiriötä!

Vaikka poikkeuksiakin toki on, useimmat meistä siis nukkuvat eläkeiässä (ja usein jo paljon ennen sitä) kevyemmin ja katkonaisemmin ja myös heräävät aamulla aikaisemmin. Tilannetta voi usein tässä iässä paikata pikku päiväunilla, kunhan ajoittaa ne oikein eikä torku pitkin päivää.

(Lue lisää Päiväunet – kyllä vai ei?).