Tämä on toisen valmennusviikon harjoitus. On tärkeää, että mietit tätä kysymystä rauhassa ja kirjoitat ajatuksesi ylös vaikka paperiseen vihkoon, tietokoneelle tai puhelimeesi.

Pohdi, mitä hyvää nukkumisessasi on. Jokaisen unessa on jotain hyvää, vaikka siinä olisi myös ongelmia. Nukahdatko illalla helposti? Nukutko syvästi muutaman tunnin yössä? Osaatko nukkua päiväunia? Nukutko hyvin lomalla tai vapaapäivinä? Nukutko hyvin auton kyydissä tai junassa? Mökillä? Riippumatossa?

Minäpä kerron oman muistoni lähes 40:n vuoden takaa. Olin nuori interreilaaja ja, kuten muutkin nuoret siihen aikaan, matkustin kaverin kanssa junalla pitkin ja poikin Eurooppaa. Yksi etapeistamme oli sukulaisen maalaistalo Pohjois-Italiassa lähellä Astin kaupunkia.

Saavuimme sinne äärettömän väsyneinä, likaisina ja nälkäisinä. Olimme muistaakseni istuneet (ja torkkuneet) junassa yli vuorokauden yhtä soittoa. Maalaiskylä oli satumainen näky: appelsiini- ja mantelipuut kukkivat, ja kaikkialla tuoksui laventeli. Keittiöön oli katettu kunnon tuhti maalaisiltapala.

Sen jälkeen meille esiteltiin huone, jossa saisimme nukkua. Muhkeat sängyt oli pedattu untuvatyynyin ja -peitoin. Lakanat tuoksuivat samalta kuin koko laakso – kukilta ja hedelmiltä. Puisten ikkunaluukkujen takaa kuului yölintujen ääniä. Muistan uponneeni syvälle sänkyyn mankeloitujen lakanoiden väliin ja ajatelleeni, että jos paratiisi on olemassa, se on tällainen.

Aina kun ajattelen parasta mahdollista yötä, tämä muisto palaa mieleeni. Ihan samanlaiseen vuoteeseen en ole koskaan sen jälkeen päässyt, mutta monessa paikassa on tullut nukuttua – välillä oikein hyvin, välillä huonommin.

Nyt pyydän, että muistelet viimeksi nukkumaasi hyvää yötä. Sen ei tarvitse olla ”täydellinen” eikä mitenkään erikoinen, vaikka yllä kerroinkin oman muistoni ihmeellisestä yöstä – riittävän hyvä kelpaa. Miltä tuntui nukahtaa? Millaisella mielellä olit nukkumaan mennessäsi?

Ihana muisto, eikö totta? Ennemmin tai myöhemmin pystyt taas tuntemaan samoin.