Tässä artikkelissa kerrotaan kurjista kokemuksista. Pitkään jatkuva unettomuus on piinallista, ja se tuntuu usein sekä henkisenä että fyysisenä pahoinvointina. Uneton voi tuntea itsensä muun muassa epäonnistuneeksi ja yksinäiseksi. Jos sinustakin tuntuu joskus tältä, et todellakaan ole yksin! Saman kokeneilta saat varmasti myötätuntoa. Anonyymit sitaatit on poimittu unettomien keskusteluista.

“Ajatukset alkavat pyöriä ympyrää ja saatan pyörittää yhtä ajatusta eli ongelmaa eestaas vaikka kuinka kauan. Saan tämän loppumaan ainoastaan, jos kirjoitan ajatukset paperille. Usein tulee myös levottomat jalat, koska missään asennossa ei ole hyvä olla, joten vaihdan asentoa lakkaamatta. Levottomiin jalkoihin auttaa vain se, että nousen ylös venyttelemään. Välillä menee täysin hermo ja tulen vihaiseksi, koska turhaudun niin paljon siihen, ettei uni tule. Se tietysti vain nostaa kierroksia entisestään, ja nukahtamisen mahdollisuus karkaa entistä kauemmas.”

“Tunnen oloni yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Kun katson ulos, kaikissa naapuruston taloissa on pimeää; tunne olevani ainoa, joka taas on hereillä. Pelkään, etten väsymykseni vuoksi selviä seuraavasta päivästä. Ja jos siitä selviänkin, en selviä seuraavasta, unettomasta yöstä. Ajatukseni ovat usein epätoivoisia.”

“Jos seuraavana päivänä lähtö johonkin joka vaatii keskittymistä, tulee ahdistus. Miten pärjään esimerkiksi töissä sellaisissa tilanteissa, kun on oltava tarkkana. Tai miten pystyn ajamaan autoa väsyneenä. Miten pystyn tekemään ratkaisuja. Olenko hirveän väsynyt ja näkyykö se ulospäin?”

“Tuntuu kuin olisi juuri sillä hetkellä saatava pohdittua kaikki asiat kuntoon (työ, parisuhde, lasten asiat, huoli sairaasta läheisestä jne). Ensin kun huomaan ajatusten kaaoksen ottavan vallan, yritän rentoutua ym, mutta kun ei se taaskaan onnistu, alkaa ahdistaa, ärsyttää, harmittaa. Kelloa vilkuilemalla ei tilanne ainakaan helpotu, mutta on pakko välillä tarkistaa, jos kuitenkin kerkiäisi vielä nukkua vähän ennen aamua.”

Suhteellisuutta ajatuksiin

Entä miten sitten tällaisten tuntemusten kanssa oppii jaksamaan? Tällaisiakin kokemuksia monella on. Omien ajatusten suhteellistaminen ja haastaminen voi auttaa: ”Enhän tähän ole ennenkään kuollut. Selviän kyllä vähemmälläkin unella yhden päivän. Kukaan ei näe päällepäin, että olen väsynyt, ja välillä jopa itsekin unohdan sen.”

“Aikaisemmin olin hyvin ahdistunut ja hermostunut siitä, kun uni ei tullut. Sittemmin olen oppinut olemaan hermostumatta siitä, koska se ei todellakaan auta. Aamuyöllä valvoessa ahdistumista on vaikeampi välttää. Arkisin ahdistaa tieto siitä, että kello soi. Viikonloppuisin yövalvominen ei ole niin pahasta, koska aamulla saa nukkua, jos nukuttaa.”

“En enää edes mene sänkyyn jos ei siltä tunnu! Aivan turhaa mennä sinne kieriksimään. Uni tulee kun se on tullakseen, ei sitä voi tilata kuin ravintolassa ruoka-annosta. Lääkkeet jätin pois jo kuukausia sitten. Kummallista, että nukkumaan käydessä juuri ikävät asiat pyörivät mielessä,  ja ne ikävät asiat juuri tuovat mukanaan ahdistusta, vaikka elämässäni on niin paljon hyvääkin."

"Nykyään pystyn suhtautumaan unettomuuteen paljon rennommin, ja yritän olla panikoitumatta. Rauhoittelen itseäni, keskityn hengitykseen ja teen rentoutusharjoituksia. Joskus haen banaania, koska sen olen huomannut auttavan. Heräilen edelleen aamuöisin, ja saatan kyllä valvoa, mutta levollisin mielin. Olen hyväksynyt tämän unettomuuden osaksi persoonallisuuttani ja tiedän, että tulen aina olemaan herkkäuninen. Alkoholin jättäminen kokonaan on parantanut unta selvästi.”